Elämänsä ensimmäiset yksitoista vuotta Kalea kasvoi kolme vuotta vanhemman isoveljen, äidin ja isän kanssa Utahin Provossa. Lapsuus oli yksinkertaista aikaa uskonnon varjossa. Isä oli paljon poissa ja lopulta perheen äiti kyllästyi aviomiehensä toimiin johon kuului perinteisen saarnauksen lisäksi syrjähypyt, otti eron ja muutti lapsineen Salt Lake Cityyn. Uskonto jäi ja elämään astui uusi isähahmo, jonka mukana muutettiin länsirannikolle Kaliforniaan. Perheidylliä täydennettiin kolmella puolisisaruksella, jotka syntyivät melko tiheällä tahdilla ja joista Kalea kävi pienen äiti-ihmisen tavoin huolehtimaan heti niiden elämän alkupuolella.

​

Kalea oli aina helppo ja harmiton lapsi. Entinen kympin tyttö, joka ei aiheuttanut harmaita hiuksia kellekään. Teiniajan angsteilta ei säästytty, mutta noin yleisesti nainen oli aina hyvin itsenäinen, järkevä ja otti vastuuta ja oli luottamuksen arvoinen. Nuoruutta huojutti aikanaan se, kun viisitoistavuotias isoveli yritti hirttää itsensä perheen omakotitalon autotalliin ja 12-vuotias Kalea oli se, joka ensimmäisenä sattui paikalle. Veli selvisi, mutta traumat jäivät. Terapiassa käytiin pitkälle parikymppiseksi saakka ja siitä lähtien aina on kannettu älyttömän suurta huolta Milosta, jonka perään kaitsiminen varmaan valmisti ajoissa jo omaan äitiyteen. Taaperon vahtiminen tuntuu helpolta, kun itsetuhoinen isoveli on onnistuttu pitämään hengissä kaikki vuodet.

​

Milon kanssa bondattiin musiikin kautta. Sen takia opeteltiin soittamaan pianoa ja ukuleleä, vaikka noin muuten Kalealla ei ollut mitään intoa samalla tavalla sinne artistiunelmien puolelle kuin sillä. Jatko-opiskeluiden edessä oltiin hiukan takki auki eikä tiedetty mitä haluttiin tehdä. Kalea olisi sopinut täydellisesti vaikka opettajaksi tai johonkin ohjaavaan rooliin, kun oli noin muutenkin aina käynyt siihen kanaemon malliin. Loppujen lopuksi collegeen päädyttiin neljäksi vuodeksi lukemaan psykologiaa ja taskusta löytyy B.A. in Psychology paperit.

​

Opiskeluiden ohessa Kalea pääsi levittämään omia siipiään, asumaan ensimmäistä kertaa yksin ja kokeilemaan omia rajojaan. Mitään älyttömiä ylilyöntejä ei käynyt. Veljen musiikkiunelmia tuettiin sivussa ja roikuttiin lavojen edessä kuin takahuoneissakin. Collegessa käytiin myös heilastelemaan nykyistä aviomiestä. Suhde liikkui tasaisesti omalla painollaan: muutettiin yhteen, matkusteltiin vähän, mentiin kihloihin ja viimeisimpänä ennen esikoistyttären syntymää ostettiin talo. Kalea ei urallisesti varsinaisesti edennyt tänä aikana vaan teki töitä vähän siellä ja täällä. Kiinnostui joogasta Balin reissulla ja kun oli hiukan harjoitettu kevyttä life coachingia koulutuksen avulla aiemmin tuntui siirtymä joogaopettajaksi ihan luontevalta.

​

Nykyään Kalea vetää kolmea ryhmätuntia viikossa, antaa yksityisopetusta, päivittelee hyvinvointisomea ja kirjoittaa blogia taaperon vahtimisen ohella. Remontoi vähän taloa tai ainakin muuttaa sisustusta vuoroviikoin ja yhä on hiukan sydän syrjällään vanhemman veljensä takia. Perhettä tavataan melkein joka viikonloppu ja pidetään kestejä ja kaitsitaan puolisisaruksia siinä samalla kuin omaa tytärtäkin. Helppoa ja huoletonta elämää siis ainakin pintapuolisesti.