Pelko kadotukseen johtavasta esiaviollisesta seksistä ja mormoniyhteisön painostus ajoi semikasuaalisti deittailleen pariskunnan avioon herran vuonna 1987. Ehkäisyttömän petihölkän tulosta ei tarvinnut älyttömän kauaa odotella eikä raskaus tullut yllätyksenä ja lapsethan olivat vain toivottu siunaus. Milo Brigham rääkäisi ensimmäistä kertaa marraskuussa 1988 ja sai kiittää täysin äitiään siitä, että sai Gideonin tai Justicen sijasta kovin tavallisen etunimen. Esikoislapselle tehtiin leikkikaveri ja kolme vuotta nuoremman siskon kanssa ollaankin hyvää pataa.

​

Lapsuudessa uskonto oli kovasti läsnä. Sentään se, kun isä ei ollut. Ei ainakaan oikeasti. Naapureiden silmiin kaiken piti olla täydellistä ja kulissia, kun talon mies toimitti virkaa myös pappina. Toimittipa myös sinisilmäisten yhteisöeläjien vaimojen viihdyttäjän roolia monen monta vuotta salaa kaikilta. Hyytävän viileä kulissiavioliitto ja syrjähypyt pistivät Milon äidin keräämään pillit pussiin kun poika oli neljätoista. Samalla vilkutettiin hyvästi uskonnolle ja saatiin kenkää yhteisöstä ja katkaistiin kaikki välit niihin. Myöhemmin kuitenkin on lähinnä äidin suusta kuultu isän (jota ja jonka puolista sukua ei ole sitten yli viiteentoista vuoteen nähty) edesottamuksista eli uusista vaimoista ja lukuisista puolisisaruksista. Puolisisaruksia kyllä siunaantui toiseltakin puolelta: äiti löysi uuden (kunnollisen) miehen jonka kanssa ollaan läheisiä ja pyöräytti sille kolme lasta tiheällä välillä. 

Provon kaupunki vaihtui ensin Salt Lake Cityyn ja sittemmin osavaltiota vaihdettiin Kaliforniaan, kun isäpuoli oli ensin paljastunut täydelliseksi miesehdokkaaksi. Temppelikuorossa laulanut musikaalinen esikoinen sai kosketusta musiikkiin muutenkin ja high school vuodet pyörivät kovasti kaikenlaisen soittotoiminnan ja bändiväsäyksien parissa. Alkuun sopeutuminen uuden tyyppiseen elämään oli murrosikäiselle vähän hankalaa ja Milo yritti ahdistusputkeilunsa aikana tappaa itsensä 15-vuotiaana, kun ei keksinyt muutakaan. Henki ei lähtenyt keltään (ei edes äidiltä, joka oli kuolla huolesta) ja myöhemmin mielenoikkuja on hoidettu lääkkeillä ja terapialla. Jatko-opiskelut eivät kiinnostaneet niin paljon kuin laulujen rustailu, mutta äidin mieliksi collegea käytiin siinä unelmoinnin ja musiikillisen räpiköinnin sivussa. Neljän vuoden jälkeen valmistuttiin, mutta koulutukselle ei koskaan tullut käyttöä.

Collegessa oli tavattu ihmiset joiden kanssa artistiunelmista alkoi tulla totta ja kahden omakustannelevyn jälkeen päästiin levy-yhtiön alle. 2013 ilmestynyt levy-yhtiödebuutti ei vielä saavuttanut suurta valtaväestön huomiota (vaikkakin poiki keikkakiertueen), mutta 2015 ilmestynyt levy oli breakthrough kaikissa muodoissa. Oma kohunsa oli saman vuoden julkinen kahakka mormonipiireissä, joissa uskottiin miehen pilkkaavan entistä uskontoaan ja toivoteltiin medioissa nokkamiehelle ikuista kadotusta. Pahanpuhujat vain antoivat lisää tuulta siipien alle ja toinen Eurooppaan saakka yltävä kiertue - Milo McKinney Goes To Hell - oli menestys.

​

Menestystä on varjostanut lähinnä yhtyeen sisäiset ristiriidat joiden pääsyynä Milo itse on usein ollut perfektionistisen luonteensa ja luomistuskansa takia. Ainoastaan rumpali on pysynyt matkassa alusta saakka ja siihen muodostui jo collegen freshmanvuonna hyvin symbioottinen suhde. 2017 ilmestynyt levy oli yhteistyön hedelmä ja sitä seurasi uusi maailmankiertue. Maineen ja mammonan sivussa elämään oli löytynyt nainenkin, joka ymmärsi taiteilijan sielua. Muusa ehdottomasti rauhoitti neuroottiseksi kääntyvää luonnetta. Kolmen vuoden seurustelun jälkeen nainen haaveili lapsista ja yhteisestä kodista ja Milo oli enemmän kiinni musiikkiunelmissa ja parhaassa ystävässä. Keinulautailu elämän kahden asian välillä tuli päätökseen, kun mielitietty teki selväksi ettei jaksaisi enää odottaa suhteen vakavoitumista pidempään ja pisti artistimiehen valitsemaan. Yhteistä taloa ei ostettu ja nainen vihelsi pelille lopun. Ei se olisi koskaan laittanut luopumaan musiikista, mutta ei jaksanut enää kilpailla elämän ykkössijasta yhtään minkään kanssa. 

​

Suhteen kariutumisen jälkeen mies on harrastanut itsesäälissä kieriskelyä (sekä kriiseilyä siitä mitä on normaalia tuntea bänditoveria kohtaan ja onko siihenkin rakastuminen head over heels tyylillä kuitenkaan niin platonista. Tai tietystihän se on. No homo jne.) sekä melankolisten sanoitusten kirjoittelua törkykalliissa Los Angelesin asunnossaan.

​

​